Elämme kriisien aikaa. Konfliktien kiristyessä turvallisuus on aiheellisesti noussut taas politiikan keskiöön. Turvallisuus, puolustus ja varautumiseen liittyvät kysymykset hallitsvat myös kevään eurovaalien agendaa. Turvallisuuskeskustelussa unohdetaan kuitenkin usein puhua ilmastonmuutoksesta ja luonnon kantokyvystä, joka on yhtä lailla yksi aikamme keskeisistä – ellei keskeisin turvallisuuskysymys.
Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat globaalit haasteet, kuten sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen, eivät uhkaa vain elinympäristöämme vaan myös yhteiskuntiemme kriisinsietokykyä. Näin ollen niitä tulee käsitellä myös laajemmin turvallisuuspoliittisina uhkina eikä ainoastaan ilmastopolitiikan näkökulmasta.
Samanaikaisesti on ymmärrettävä, ettemme voi olla riippuvaisia EU:n ulkopuolisista maista, kuten autoritaarisesta Kiinasta, pyrkiessämme siirtymään fossiilisista polttoaineista puhtaaseen energiaan. Ollaksemme vahvoja, meidän tulee pyrkiä omavaraisuuteen kriittisillä aloilla, kuten puolustus-, avaruus- ja energiateknologiassa. Meidän on vahvistettava eurooppalaista teollisuutta ja purettava asteittain vaarallisia riippuvuuksia EU:n ulkopuolisista maista. Vihreä siirtymä ei saa tarkoittaa Venäjä-riippuvuuden vaihtamista Kiina-riippuvuuteen. Lohikäärmeen hampaissa ei ole sen turvallisempi olla kuin karhun pesässäkään.
Hupenevat luonnonvarat horjuttavat turvallisuuttamme
Ilmastonmuutos tulee haastamaan ruoka- ja vesiturvaa ennennäkemättömällä tavalla. On odotettavissa, että tämä kehityskulku lisää globaalia eriarvoisuutta, köyhyyttä ja ihmisoikeusongelmia. Yhteiskuntarauha järkkyy sekä kansallisesti että kansainvälisesti.
YK:n ympäristöjärjestö UNEP:in arvioi, että noin 40 % sisällissodista vuosien 1950-2010 välillä linkittyi luonnonvaroihin. Ilmastonmuutoksen seurauksena sulavat jäätiköt ja lisääntyvä kaivostoiminta arktisella alueella tulee epäilemättä kiihdyttämään kamppailua luonnonvaroista ennestään. EU voi vähentää painetta luonnonvarojen käyttöön, panostamalla kiertotalouteen, jonka avulla raaka-aineet saadaan kiertoon ja neitseellisten raaka-aineiden tarve vähenee.
Suomen ja EU:n tulee myös varautua ilmaston lämpenemisestä johtuvaan elinolojen heikentymiseen ja siitä seuraavaan muuttoliikkeen rajuun kasvuun tulevina vuosikymmeninä.
Puheista ja sopimuksista konkreettiseen toimintaan
Nato on jo ymmärtänyt ilmastonmuutoksen vakavat vaikutukset toimintaympäristöönsä ja linjannut, että sen tavoitteena on olla maailman johtava organisaatio ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutusten ymmärtämisessä ja niihin varautumisessa. Tässä muilla toimijoilla on vielä opittavaa.
Turvallisuus ja puolustus tulevat olemaan myös tulevan kauden keskeisiä teemoja Euroopan unionissa. Ilmastonmuutoksen huomioiva turvallisuuspuhe ei saa jäädä vain kauniiksi sanoiksi tai epämääräisiksi sopimuksiksi, vaan sitä on pidettävä aktiivisesti esillä kaikissa turvallisuuspolitiikan pöydissä. Käytännössä tämä tarkoittaa konkreettisia toimia omavaraisuuden vahvistamiseksi, fossiilisista polttoaineista luopumista, ennakoitavaa sääntelyä yrityksille sekä osaavan työvoiman kouluttamista ja houkuttelemista Eurooppaan.
Varautuminen ilmastonmuutoksen tuomiin turvallisuusuhkiin vaatii uudenlaista suhtautumista turvallisuuspolitiikkaan. Perinteisen puolustuspolitiikan ohella tarvitsemme hallinnonalat ylittävää yhteistyötä ja eri näkökulmien yhteensovittamista. Nyt on aika toimia, jotta voimme suojella ympäristöämme ja varmistaa, että ihmiset voivat elää myös jatkossa turvallisesti. Niin Suomessa, Euroopassa kuin muuallakin.