EU:n omavaraisuuteen on panostettava Kiina-riippuvuuden katkaisemiseksi

Elämme Made in China -maailmassa. Suuri osa päivittäin käyttämistämme tavaroista on peräisin Kiinasta, jos ei kokonaan, niin ainakin raaka-aineiden tasolla. Niin sanotuista kriittisistä raaka-aineista lähes 100 % tuodaan EU-alueelle Kiinasta. Nämä raaka-aineet on suuren taloudellisen merkityksensä vuoksi luokiteltu kriittisiksi ja niillä on keskeinen rooli esimerkiksi puolustusteknologioissa ja puhtaan energian teknologioissa. Kiina louhii ja jalostaa kriittisiä raaka-aineita enemmän kuin yksikään muu valtio maailmassa. EU on erittäin riippuvainen Kiinasta myös mikrosirujen ja muiden puolijohteiden saralla. Näin voimakas riippuvuus yhdestä maasta on EU:lle merkittävä turvallisuusriski. Etenkin kun Kiinasta tuodaan kaikkea aina kännyköistä aurinkopaneeleihin ja leivänpaahtimista tuuliturbiineihin. 

Kiina-riippuvuus on ongelma EU:lle, koska Kiinan ja EU:n intressit ovat monilta osin ristiriidassa keskenään. Euroopan unioni on rakennettu tiettyjen perusarvojen, kuten ihmisoikeuksien kunnioittamisen, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen varaan. Näitä arvoja Kiina ei jaa eikä kunnioita. Myös EU:n ja Kiinan käsitykset reilusta hinnoittelusta ja kaupankäynnistä eroavat, mikä on aiheuttanut kitkaa EU-markkinoilla. 

On myös ymmärrettävä, ettei Kiina ole saavuttanut asemaansa tuotteiden valmistamisen suurvaltana sattumalta, vaan se on tavoitteellisesti pyrkinyt näin vahvistamaan geopoliittista asemaansa ja edistää nationalistisia pyrkimyksiään. Kiina on koko 2000-luvun pyrkinyt kasvattamaan maailmanpoliittista rooliaan tiivistämällä yhteistyötään BRICS-maiden ja muiden kehittyvien talouksien kanssa. Tämä Kiinan johtama valtioiden liittouma haastaa sääntöperustaista kansainvälistä järjestystä ja pyrkii muuttamaan globaalia valtatasapainoa EU:n kannalta epäedullisemmaksi. Täytyy muistaa, että Kiina on arvaamaton toimija, joka voi tilaisuuden tullen käyttää riippuvuutta aseena Eurooppaa vastaan. Tästä syystä Kiina-riippuvuuden riskeihin on suhtauduttava vakavasti.

Positiivista on, että riippuvuuden riskeihin on havahduttu laajasti viime vuosina EU:ssa. EU on ottanut myös merkittäviä askelia kohti omavaraisuutta ja strategista autonomiaa. Kuluvan vaalikauden aikana tehdyt toimet ovat oikeansuuntaisia, mutta eivät riittäviä. Eurooppalaisia toimijoita on tuettava ja niiden toimintaedellytyksiä tulee parantaa. Tämä on Euroopalle kohtalonkysymys myös vihreän siirtymän kannalta. On lyhytnäköistä vaihtaa yksi riippuvuus toiseen ja siirtyä venäläisestä fossiilienergiasta kiinalaiseen vihreän energian teknologiaan. Vihreää siirtymää on edistettävä kestävästi ja riippumattomasti, vahvistaen Euroopan omavaraisuutta.

Tulevalla kaudella onkin varmistettava, että EU kulkee määrätietoisesti kohti asteittaista riippumattomuutta Kiinasta. On erityisen tärkeää, että etenkin kriittisiä raaka-aineita louhittaisiin ja jalostettaisiin EU:ssa tulevaisuudessa paljon nykyistä enemmän. Omavaraisuuden tasoa on nostettava tuntuvasti myös teknologiateollisuuden saralla, etenkin sellaisilla kriittisillä aloilla, jotka linkittyvät vihreään siirtymään, digitalisaatioon ja puolustusteknologiaan. Kiinalla on kuitenkin tietoa ja osaamista, jonka vaihtamisen yhteistyön tekeminen mahdollistaa. Näen kuitenkin kytköksien lisäämisessä Kiinaan suuria riskejä.

Kiina-riippuvuuden rajoittaminen edellyttää EU:lta toimia, joilla parannetaan eurooppalaisten toimijoiden toimintaedellytyksiä. Käytännössä se tarkoittaa taloudellista tukea, TKI-panostuksia, luvitusprosessien virtaviivaistamista ja ylikireän sääntelyn purkamista. EU:n tulee myös varmistaa, että omavaraisuuden tavoittelusta koituvat kustannukset jakautuvat oikeudenmukaisesti jäsenmaiden välillä eivätkä nosta liikaa kuluttajahintoja, jotta esimerkiksi vihreä siirtymä ja digitalisaatio eivät vaarannu. 

Kiina-riippuvuuden vähentäminen on Euroopalle kohtalonkysymys, joka vaatii tulevilta europarlamentaarikoilta määrätietoista ja nopeaa toimintaa. Tähän tulisinkin europarlamentaarikkona tarttumaan.