Valtiontuet eli valtion tietyille toimijoille tai aloille osoittamat taloudelliset tuet ovat kiellettyjä EU:n sisämarkkinoilla, mikäli ne uhkaavat vääristää kilpailua tai asettaa jäsenmaat epätasa-arvoiseen asemaan markkinoilla. Valtiontukisääntöjen tavoitteena on taata reilu kilpailu sisämarkkinoilla.
EU:n valtiontukisääntöjä on lievennetty viime vuosina tilapäisesti, jotta jäsenmaat ovat pystyneet tehokkaammin vastaamaan koronakriisin ja Ukrainan sodan synnyttämiin haasteisiin. Muutokset valtiontukipolitiikassa heijastelevat myös yleistä globaalia kehityssuuntaa, sillä useat valtiot ovat lisänneet valtiontukia ja protektionistisia toimia tavoitteenaan edistää oman kansallisen teollisuutensa kilpailukykyä. Lievennykset EU:n valtiontukisääntelyssä ovat vastaus myös Kiinan ja Yhdysvaltojen toimille, joilla ne pyrkivät tukemaan omaa kansallista teollisuuttaan voimakkaasti. Lievennykset valtiontukipolitiikassa oli tarkoitettu väliaikaisiksi, mutta niitä on jatkettu myös pahimpien kriisien yli. Tämä on johtanut jäsenmaiden väliseen epätoivottuun kilpailuun EU:n sisämarkkinoilla.
Ongelmana on, etteivät Suomen kaltaiset pienet ja sisämarkkinoista voimakkaan riippuvaiset jäsenmaat pysty kilpailemaan valtiontuissa suurten talousmahtien, kuten Saksan ja Ranskan kanssa. Kun suuret jäsenmaat tukevat kansallista teollisuuttaan avokätisesti, pienemmistä ja köyhemmistä jäsenmaista tulevien toimijoiden tasapuolinen kilpailuasema sisämarkkinoilla vaarantuu. Näen tämän erittäin ongelmallisena.
Löyhentyneen valtiontukipolitiikan vuoksi yksi EU:n tärkeimmistä peruspilareista, eli toimivat sisämarkkinat, on vaarassa murentua. Epätoivotun kehityskulun estämiseksi EU:n on palattava kriisejä edeltäneisiin valtiontukisääntöihin. Suomen tulee ottaa aktiivinen rooli valtiontukikeskustelussa ja edistettävä tiukkaa valtiontukipolitiikkaa, jotta sisämarkkinat ovat tulevaisuudessa reilut ja tasapuoliset myös pienille jäsenmaille.