Hyvää naistenpäivää? Nykyisellä tahdilla tasa-arvon saavuttaminen vie meiltä 300 vuotta. Samalla kuitenkin kuulee väitettävän, että tasa-arvo on jo saavutettu, eikä mitään saa enää sanoa. Vai miten se menikään?
Naispoliitikkoihin kohdistuu valtava määrä vihapuhetta. Vihapuheen tarkoituksena on vaientaa. Politiikan sanotaan vaativan kovaa nahkaa, mutta henkilökohtaista arvostelua, vihapuhetta ja uhkailua katsotaan liian usein läpi sormien. Nuorena naisena politiikassa joutuu jatkuvasti arvioiduksi asioiden perusteella, joilla ei ole mitään tekemistä poliittisten näkemysten kanssa.
Tutkimukset vahvistavat kokemukset. Naispuoliset kuntapäättäjät kokevat vihapuhetta merkittävästi enemmän kuin miehet. Ongelmaa vähätellään sanomalla, että ‘’kaikki saavat osansa’’. Jos kaikki saavat osansa, miksi naisten saama kritiikki kohdistuu lähes poikkeuksetta heidän fyysisiin ominaisuuksiinsa? Pelottelu, häpäisy ja uskottavuuden kyseenalaistaminen ovat yleisiä naisiin kohdistuvia verkkohäirinnän taktiikoita.
“Nuorena naisena politiikassa olen joutunut vihapuheen kohteeksi lukuisia kertoja. Sosiaalisessa mediassa saamani viestit ovat täysin ala-arvoisia ja henkilökohtaisuuksiin meneviä, ei politiikkaan keskittyviä. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että nämä kommentit tulevat miehiltä. En näe niissä mitään muuta tarkoitusta, kuin yrityksen hiljentää. Naisviha kytee edelleen ja vaikka usein puhutaankin, että “ei kaikki miehet”, niin todellisuudessa liian moni”, jyrähtää Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja Henriina Rantala.
Vihapuhe ei ole vain ilkeä kommentti verkossa, vaan se vaikuttaa suoraan siihen, kuinka moni uskaltaa tai haluaa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Melkein kolmannes tytöistä välttelee somepäivitysten tekemistä, joissa he ilmaisevat mielipiteitään ja Suomessa lähes 60 prosenttia epäröi osallistua some-keskusteluihin häirinnän pelossa. Vihapuheella on vaikutusta naisten ja erityisesti vähemmistöihin kuuluvien naisten halukkuuteen toimia politiikassa ja asettua ehdolle vaaleissa.
‘’Vihapuhe kaventaa naisten elintilaa ja vaikuttaa siihen, ketkä osallistuvat päätöksentekoon. Tämä on koko yhteiskunnan ongelma. Niin kauan kun ‘’hyvien äijien’’ annetaan temmeltää somekommenteissa eikä siihen puututa omissa yhteisössä, on turha ihmetellä, miksei yhteiskunnalliseen keskusteluun haluta osallistua. Mies: kuinka usein keskeytät Markun, kun hän puhuu politiikasta tai sanot, että älä poika höpötä? Kerrot, että muuten olisit samaa mieltä, mutta ilmaisit asiasi väärin? Et varmaan koskaan, mutta näin on käynyt minulle, monesti’’, toteaa Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja Nea Hakala.
Tilanne on vielä pahempi vähemmistöön kuuluville naisille. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluminen tai toimintakyvyn haasteiden kanssa elävät tytöt saavat osakseen enemmän häirintää. Suhteessa eniten vihapuhetta ja häirintää kokevat etnisiin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset. Niin kauan, kun vihapuheen annetaan jatkua, demokratia ja yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan eivät toteudu. Naiset ja vähemmistöt ovat yhä aliedustettuina politiikassa eikä suunta muutu, ellei yhteiskunta, puolueet ja yhteisöt kykene puuttumaan vihapuheeseen.
Henriina Rantala, Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja
Nea Hakala, Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja